Historia

Vesilahdella, Hämeen sydämessä sijaitsevan Laukon kartanon historia on pitkä ja monivaiheinen. Legendan mukaan Laukon ensimmäinen omistaja oli tarunhohtoinen pirkkalaispäälikkö Matti Kurki, joka sai alueen tilat palkkioksi venäläisten karkottamisesta 1200-luvulla. Ensimmäisen kerran Laukko mainitaan historiallisissa asiakirjoissa 1416. Samoihin aikoihin kartano siirtyi Kurki-suvun omistukseen. Laukon myöhäiskeskiaikaisista isännistä kuuluisimmat ovat "Elinan surma" -balladin traaginen sankari Klaus Kurki ja Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki.

Aatelisen Kurki-suvun ja Laukon kartanon neljä vuosisataa kestäneen historian aikana Laukosta kasvoi eräs Suomen suurimmista ja merkittävimmistä kartanoista, jonka tilukset käsittivät 1600-luvun jälkipuoliskolla noin 37 000 hehtaaria. Kartanossa vietettiin vaurasta ja kansainvälistä elämää. Kurjet rakennuttivat kotikartanonsa päärakennukseksi 1500-luvun alussa komean kivilinnan, jossa asuttiin ja kestittiin vieraita aristokraattisen mukavuuden ja ylellisyyden ympäröimänä.

Laukon pitkää kukoistuskautta seurasi rappion aika 1700-luvun alussa, kun kartanoa koettelivat tulipalot, sodat ja taloudelliset vaikeudet. Vaikka kartanon vauraus hiljalleen palasi, myi ruotsalaistunut Claes Kurki ikivanhan sukutilansa 1817. Suomalaisen talous- ja kulttuurielämän vaikuttajiin kuuluneiden Törngrenien hallussa kartano oli 1860-luvulla asti. Laukon kartanon seuraavia omistajia olivat Hallonblad, Standertskiöld ja Haarla-suvut. Kartanon nykyisen myöhäistä uusklassismia edustavan päärakennuksen rakennutti Rafael Haarla 1930-luvulla. Vuodesta 1968 Laukon kartano on ollut Juhani Lagerstamin omistuksessa. Nykypäivänä kartanoa ei tunneta ainoastaan rikkaasta historiastaan, vaan myös korkealuokkaisesta kansainvälisestä ravihevosjalostuksestaan - Laukko hevosista.